Johtaminen diktatuurin aikakaudella – vieläkö avoimuudelle on tilaa?

Ääriajattelu, konservatiivinen ja uskonnollinen, on ottanut maailmassa uusia kierroksia vähitellen ja välillä harppauksin. Aikaisemmin pinnan alla kytenyt pelko ja viha poikkeavuutta kohtaan on noussut pinnalle, alkanut liekehtiä ja ottaa tilaa avoimuuden kustannuksella. Demokraattinen päätöksenteko, ajattelu, oppiminen ja viisaus ovat joutuneet sivuosaan, kun näyttämöä hallitsevat voima, vaihtoehtoiset totuudet, jakolinjat ja oman edun tavoittelu.

Suvaitsevaisuutta ja ajattelua kannattavat äänet kuulostavat yllättävän vaimeilta. Koska tämä loppuu? Voisiko vallan vaihdos lännessä tai idässä tuoda järjen takaisin? Onko suunta edelleen kohti diktatuureja ja fasismia? Mitä kaikkea pitää vielä tapahtua, ennen kuin suunta kääntyy? Näitä kysymyksiä monet tuntuvat pyörittelevän mielessään ja yksityisissä keskusteluissa.

Entä yritykset? Suurimmassa osassa yrityksistä on kokemukseni mukaan painotettu organisaation kaikilla tasoilla yksilön vastuunottoa, kehotettu rohkeuteen ja avoimeen vuorovaikutukseen, itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon. Erilaisten johtamis- ja organisaatiomallien sekä teknologian avulla on pyritty rakentamaan automaatiota ja itseohjautuvaa toimintaa, jotta yrityksen johto ei muodostuisi pullonkaulaksi ja tehokkuus voitaisiin maksimoida. Kuitenkin siten, että resilienssi, luovuus ja innovointi voivat kukoistaa, jotta kilpailukyky säilyisi.

Toisaalta ”yritykset ovat diktatuureja” olen kuullut jonkun sanovan. Yritysmaailman vahvoja johtajia on aina pelätty ja ihailtu. Kuinka ilmapiirin muutos maailmanpolitiikassa vaikuttaa yritysten toimintaan? Uutiskuvien perusteella monien suurta valtaa käyttävien yritysten ylin johto on asettunut uuden, suvaitsemattoman politiikanteon tueksi tai vähintään päättänyt olla hiljaa. Johtaako USA:n ja maailmanpolitiikan uudet tuulet itsevaltaisten otteiden vahvistumiseen myös yritysmaailmassa?

Yritysten tehtävä on tuottaa arvoa omistajilleen ja asiakkailleen ja tarjota työntekijöilleen mielekästä tekemistä ja toimeentuloa. Millainen kulttuuri ja toimintamalli soveltuu parhaiten näiden tavoitteiden toteutumiseen? Onko myös yritysten johtaminen nyt ja tulevaisuudessa aikaisempaa itsevaltaisempaa, vai onko diversiteetille ja avoimuudelle edelleen tilaus?

Osaavat ihmiset eivät joudu töihin, vaan he hakeutuvat töihin itselleen sopiviin tehtäviin ja yrityksiin. Valtaosa ihmisistä tahtoo tehdä työtä, jolla on jokin omaa arvomaailmaa peilaava merkitys, he haluavat tulla työyhteisössään kuulluiksi ja saada riittävän toimeentulon. Jos asiakkaat ja työntekijät eivät pidä yrityksen arvoja tai toimintatapoja hyväksyttävinä, he äänestävät jaloillaan.

Monet länsimaiset yritykset eivät todellisuudessa ole diktatuureja, eivätkä fasistiset toimintatavat johda pitkällä aikajänteellä menestykseen. Yrityksen johdon tärkein tehtävä on toki päätöksenteko asioista, jotka vaikuttavat monien muidenkin ihmisten asemaan ja toimintaan, yksilön näkökulmasta joskus ikävälläkin tavalla. Mutta uskon vahvasti, että parhaat johtajat pyrkivät päätöksentekoon, joka tukee muidenkin kuin päättäjän itsensä onnistumista ja menestystä, niin pitkällä kuin lyhyelläkin aikajänteellä.