Minä ja Me

Yksilökeskeisyys on ollut pelin henki viimeisten vuosikymmenten ajan. Minä olen tärkein, minä tahdon, minulle, minun. Mutta näin ei ole ollut vuosisatojen ajan, muistuttaa Yuval Noah Harari kirjassaan Sapiens - Ihmisen lyhyt historia (lukusuositus).

Olemmeko käännekohdassa, tai lähestymässä käännekohtaa tällä tiellä? Sekä länteen että itään katsoessa tulee mieleen, että tämä ei voi jatkua kovin pitkään, ainakaan aiemmin demokraattisena pidetyssä lännessä. Ja mitä pitää tapahtua, että suunta kääntyy, tuleeko iso räjähdys vai riittääkö nitisevät saumat ja muutama mereen pudonnut kontti laivan kääntyessä?

Yritykset ovat usein lähtökohtaisesti diktatuureja. Puhdasverisessä diktatuurissa saattaa pärjätä narsistisuuteen taipuvainen yksilö, joka osaa mielistellä oikeassa kohdassa. Viisaimmat johtajat ja johtoryhmät kuitenkin ymmärtävät, että pitkällä tähtäimellä tarvitaan erilaisia näkökantoja, yhteisöllisyyttä ja sitoutumista yhteiseen tehtävään. Luonnossa biodiversiteetti on edellytys lajien säilymiselle, kun maailma ja ympäristö muuttuvat. Sama pätee liiketoimintaan ja työyhteisöihin. Olen saanut olla mukana valmentamassa työyhteisöjä, joissa erilaisia mielipiteitä ja ideoita voi vapaasti nostaa esille ilman pelkoa. Vuorovaikutus virtaa vapaasti organisaatiotasosta ja yksiköstä toiseen, onnistuminen ja työhyvinvointi kukoistavat toisiaan ruokkien.

Yrityksissä taloudellinen menestys ja työhyvinvointi eivät aina kulje käsi kädessä. Olen kuullut johtoryhmistä, joissa yrityksen ylintä valtaa käyttävät johtajat kokoontuvat näennäisesti edistämään yrityksen kehitystä ja kasvua, vaikka todellinen päätavoite on oman yksikön ja ennen muuta henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu. Tällaisessa työyhteisössä työilmapiiri voi olla hankala, vaikka yritys menestyisikin taloudellisesti.

Maailmassa kaikki muuttuu jatkuvasti, kiihtyvällä tahdilla. Suuret muutokset avaavat suuria mahdollisuuksia uusille toimijoille ja haastavat vanhat rakenteet ja toimijat. Menestystarinan alkuun tarvittaisiin ajattelun lisäksi kristallipallo tai hyvää tuuria. Menestyksen jatkumista voi koittaa betonoida, mutta paremmin toimii orgaaninen ja kulloisetkin olosuhteet hyödyntävä ja niihin sopeutuva solukko.

Kuinka mihinkään voi luottaa, kun mikään ei ole pysyvää? Vaihtoehtoiset totuudet ja valehtelu ovat nousseet suosituiksi toimintatavoiksi jopa valtioiden johdossa. Rehellisyydestä ja totuudesta luopuminen voi olla houkutteleva ja toimiva toimintatapa oman edun tavoittelun näkökulmasta. Edellytyksenä tällöin on, että johdettavana on lauma tietämättömiä.

Luottamus on ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja yhdessä tekemisen tärkein elementti, eikä vapaaehtoisuuteen perustuvissa asiakas- ja ihmissuhteissa tietoinen harhaanjohtaminen tai pelolla johtaminen onneksi pitkänpäälle toimi.

Me suomalaiset olemme toimivan vuorovaikutuksen edelläkävijöitä. Tärkeintä on oppiminen, mieluiten yhdessä. Parasta mitä voimme tehdä, on kasvattaa jatkossakin toisemme, lapsemme, nuoremme, aikuisemme ja vanhuksemme olemaan rohkeita, ajattelemaan itse ja keskustelemaan. Elämme toinen toistamme, emmekä vain itseämme varten. Auttamisen ja empatian lähtökohta voi pohjimmiltaan olla itsekäs, mutta taustalla on myös tarve tuoda arvoa yhteiseen tekemiseen ja olla osana jotakin itseä suurempaa.

Pysytellään yhdessä hyvän puolella.